Tänään on se päivä, jolloin on 365 vuorokautta siihen, kun täytän 25 vuotta ja jolloin minun olisi tarkoitus olla sen astisen elämäni parhaassa kunnossa. Huh,huh. Varsinaisesti saan projektini käyntiin vasta Suomessa kahden viikon päästä, sillä siellä on tarkoitus ottaa selvää lähtökunnostani ja ehkä pyydän jotain luotettavaa tahoa ottamaan kuvatkin minusta suklaan ja juuston täyteisen kesän jäljiltä.:)

Paino

Sen verran osaa sanoa lähtötilanteesta, että oikeastaan olen aloittanut projektini jo kuukausi sitten. Tuolloin seisoin ensin vaa'alla ja järkytyin. Sitten laahustin peilin eteen ja järkytyin. 165 senttiseen kroppaani oli kertynyt painoa 64 kiloa, kun se vuosi sitten oli 58. Kuusi kiloa on hämyisten nurkkien ja epäilyttävien rappukäytävien hämystä vallannut minun vyötäröni ja takamukseni.

Nuo kuusi kiloa eivät ole tulleet huonolla ruokavaliolla tai liikkumattomuudella, vaan napostelulla. Syön pieniä annoksia usein ja rakastan napostelua, samoin kuin hyvää ruokaakin. Olisi niin kiva mussutella karkkia, suklaata ja rahkaherkkuja samoin kuin nautiskella jogurttia,mysliä ja moniviljaleipää juustolla. Kurkun kostukkeena taas toimii erityisen hyvin kuivat omppusiiderit, namnam...

Nyt olen kuitenkin jättänyt ylimääräiset napsimiset pois ja tänä aamuna vaaka näytti 61.3 kiloa. Tavoitteeni on, että kahden viikon päästä olisi 60 alitus, mutta pelkään sen jäävän haaveeksi. Toisaalta, eipä mulla tässä mikään kiire ole. Tavoitteena on tosiaan 55, mutta voi olla, etten niin alas painoani halua edes viedä. Urheilen lähes päivittäin, mistä johtuen kropassa taitaa ainakin hitusen painaa myös lihakset. Näin ainakin toivon :)

Taktiikkani on lähes ehdoton herkkulakko ja säännölliset ruoka-ajat sekä jonkin asteinen tarkkailui ravintosisältöjen ja myös kaloreiden suhteen. En tee tätä tarkkailua kovin orjallisesti, sillä se saa ajatukseni vain sekaisin, enkä osaa sen jälkeen muuhun keskittyäkään kuin siihen, mitä suuhuni pistän. Yleensä mitkään herkkulakot ei mun kohdalla onnistu, mutta nyt oon ollut tosi säntillinen ja olen jopa itse yllättynyt itsekurini määrästä: voi kun sujuisi aina yhtä hyvin. Tänään taistelin itseni kanssa sen asian suhteen, syönkö palan tai pari kakkua ja pari palaa suklaata: taistelin siis siitä syystä, että olisi tehnyt mieli jättää syömättä:) Silloin kun poden näitä oireita ja saan omantunnontuskia pienestäkin herkuttelusta, syön yleensä herkkuja niin nopeasti kuin mahdollista, koska pieni herkuttelu on minusta aina sallittua, enkä halua tuntea siitä huonoa omaatuntoa!

Mulla on painon pudotuksen suhteen aika löysä aikataulu. En halua elää liian suurella energiavajeella, koska se vaikuttaa selkeästi mun urheiluun  ja yleiseen jaksamiseen. Sitä paitsi paremmin pysyy kilot poissakin, kun hitaasti lähtevät. Eli katsellaan, miten tää tästä sujuu. Jonkinlainen tavoite voisi olla, että tämän vuoden puolella saavutan painon 57 kiloa.

Liikunta

Rakastan liikuntaa ja itseni liikkeelle saaminen ei ole hankalaa. OIkeastaan hankalaa on se, että malttaisin pysyä joskus hetken paikoillani. Mulla menee helposti liiallisen liikkumisen puolelle, jolloin väsyn ja muu elämä (opiskelu) jää vähemmälle huomiolle. Yksi vuoden tavoite onkin se, että löydän balanssin liikunnan ja muun elämän kesken.

Tulevana vuotena aion keskittyä juoksuun. Konkreettisia tavoitteita Cooperissa 2800m ja maratonin juokseminen. Maratonille en uskalla vielä asettaa aikatavoitteita, katsotaan sitä sitten lähempänä. Olen juossut enemmän ja vähemmän säännöllisesti teini-ikäisestä asti. Vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen oikeasti suunnitellut juoksuani ja yrittänyt treenata vaihtelevasti ja tavoitteellisesti. Tänä syksyn aion mennä Joensuussa järjestettävään juoksukouluun saadakseni harrastukseeni enemmän säännöllisyyttä, lisää tietoa ja taito ja kehittyäkseni paremmin.

Juoksun lisäksi aloitan tenniksen, jota pyrin harrastamaan noin kerran viikossa. Olen joskus lapsenakin palloa yrittänyt lätkiä, mutta käytännössä lähden tasolta nolla. Onneksi mulla on oma opettaja, joka auttaa pääsemään lajiin kiinni.

Lisäksi nautin suunnattomasti salilla käymisestä, jota yritän tulevana vuonna ainakin aluksi vähentää. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, ettei mulla ole aikaa eikä muutenkaan resursseja 4-5 juoksutreeniin, yhteen tennikseen ja 2-3 saliin viikossa. Näillä näkymin käyn salilla jatkossa kerran viikossa ja pyrin tekemään juoksua tukevia harjoitteita. Lisäksi aion kiusata itseäni leuanvetotangossa, sillä edelleen mulla on jonkinasteisena pakkomielteenä se viisi leukaa, joka kummittelee mun mielessä...

Yleinen fiilis

Mikä tärkeintä, haluan tehdä kaiken tulevan hyvällä fiiliksellä. En halua stressata siitä, jos jonkin reissun takia jää pari lenkkiä välistä. En halua potea huonoa omaatuntoa, jos syön joskus jotain herkkuja. En halua miettiä energiamääriä ja ravintoaineita 24/7. Haluan elää entistä terveellisempää, nautinnollisempaa ja parempaa elämää ja saavuttaa 25 vuotiaana sen astisen elämäni parhaan kunnon- niin fyysisesti kuin henkisesti. Tästä päivästä ei muuta raportoitavaa kuin että syötyä tuli ja lenkkinä oli reilu kolmen tunnin kävely mäkisissä maisemissa. Huomenna lisää. PAM- lähtölaukaus on ammuttu!

Niin kuin blogin kuvauksessa lukee, olen taas ollut ison suuni kanssa äänessä ja joudun siitä nyt vastuuseen. Eli uhosin pari vuotta sitten silloiselle avopuolisolleni, että 25 vuotiaana aion olla sen astisen elämäni parhaassa kunnossa (siitähän voi aina parantaa, jos siltä tuntuu)sekä ulkonäöllisesti että fyysiseltä kunnoltani. No, minä tunnetusti rakastan haasteita ja pidän kiinni siitä mitä lupaan, joten 25.8.2008 se alkaa. Aion tsempata vuoden ja olla elämäni kunnossa 25vuotiaana.  Kirjaan tänne ylös, missä mennään milläkin saralla. Kai se pitää päättömät kuvatkin ottaa 25.8. ja verrata niitä sitten vuoden päästä otettaviin kuviin.

Miksi haluan tehdä tämän? Olen äärimmäisen kiinnostunut ihmisen fyysisen puolen toiminnasta, sen kehittämisestä ja ennen kaikkea siitä, mihin oma kroppani pystyy. Olen myös kiinnostunut ravinnosta ja  ruoasta ja voisin tituleerata itseäni myös kulinaristiksi. Rakastan ruoan laittoa ja voisin sanoa olevani siinä jopa hyvä. Teen terveellistä ruokaa, mutta tunnustaudun myös herkkuperseeksi, mikä meinaa joskus koitua kohtalokseni. Haluan laittaa itseni testiin, kuitenkin säilyttäen tässä projektissa mukana aivot ja hauskuuden. En aio lähteä tähän juttuun hampaat irvessä ja tippaa silmäkulmassa kaikin voimin pidellen, vaan aion hymyssä suin ottaa projektin osaksi joka päiväistä elämääni ja toivottavasti olla hieman paremmassa kunnossa ja tyytyväisempi itseeni vuoden kuluttua.

Hieman historiikkia ja nykypäivää siitä, kuka täällä naputtelee.Olen siis pian 24vuotias naisihminen, terve sekä fyysisesti että suurin piirtein henkisestikin, mitä nyt välillä vähän päässä viiraa :) Opiskelen opettajaksi ja opintojen ohella aika kuluu töissä, kavereiden ja rakkaan kanssa, urheillessa ja ruoan laitossa ja sen nauttimisessa. Olen aina harrastanut urheilua omaksi ilokseni, enkä ole kilpaillut missään lajissa. 22 vuotiaaksi asti urheilin silloin tällöin sitä sun tätä. Sitten puolentoista vuoden pohtimisen jälkeen vihdoinkin sain itseni kuntosalille ja jäin koukkuun. Keväällä 2008 olin kuitenkin liian innoissani ja väsytin itseni sekä fyysisesti että henkisesti ja sairastelin lukuisia flunssia ja olin täysin voimaton. Minulla oli kaikki ylikuntoon viittaavat oireet, paitsi leposyke pysyi koko ajan normaalina. Urheilusta pidin noin kahden kuukauden totaalitauon ja sen jälkeen olen yrittänyt ottaa varovasti, jottei kurja episodi toistu.Myöhemmin kun olen pohtinut, mistä kaikki johtui, on se hyvin selvää. Salilla kävin 2-3 kertaa vkossa, lenkillä 3-4 kertaa viikossa(plus koiran kanssa), lisäksi opiskelun puolesta liikuntaa saattoi olla parhaimmillaan neljä kertaa viikossa. Tähän lisäksi kolme osa-aikaista työtä ja opiskelua sekä ero kolmen vuoden suhteesta. Niin jotta miksiköhän mahdoin väsähtää??! Onneksi heräsin (samoin ystäväni) ajoissa ja tajusin höllätä tahtia, ennen kuin tilanne ehti mennä liian pahaksi. Uskon, että kokemus oli minulle hyvästä ja tämän jälkeen olen kuunnellut itseäni ja kehoani tarkemmin.

Minä nykyisin? Asun tällä hetkellä ulkomailla, missä olen kesätöissä ja palaan Suomeen kolmen viikon päästä(ihanaa!). Kevään ja kesän aikana mulle oli jostain ilmestynyt kuusi kiloa lisäpainoa ja voin kertoa, että siitä on lihasta ehkä 0 prosenttia. Nyt viimeisen kuukauden ajan olen tsempannut syömisen ja liikkumisen suhteen ja kaksi kiloa on kadonnut.Ulkomailla ollessa  olen ottanut urheilun suhteen rennosti. Salilla käynti on jäänyt ja olen huoltanut lihaskuntoa lähinnä kotijumpalla. Olen keskittynyt toiseen harrastukseeni eli juoksuun. Täällä olen tehnyt juoksulenkkini ilman sykemittaria kuunnellen omaa kehoa ja edeten sen mukaan siten, että juoksu tuntuu hyvältä. Tämä ei tarkoita, etten juoksisi välillä hapotuslenkkejäkin, sillä rakastan niitä:)Juoksen tällä hetkellä noin neljä lenkkiä viikossa. Pyrin vaihtelemaan maastoja ja juoksutekniikkaa niin, että saisin mahdollisimman monipuolista ärsykettä.

Muusta elämästäni kerrottakoon, että seurustelen ja miesystäväni on tukena ja apuna projektissa (kunhan tästä ensin hänelle kerron... ;). Hän itse urheilee päivittäin ja on koulutukseltaan liikunnanohjaaja, joten minulla on siis oma personal Rainerikin tässä hommassa mukana.

Mitä sitten tavoittelen? Konkreettisia tavoitteita ovat fyysisen kunnon parantaminen kaikilta osa-alueilta, terveellisten elämäntapojen vahvistaminen (rehellisesti sanottuna ovat ne tälläkin hetkellä melko terveelliset), stressittömämmän elämäntavan oppiminen, laihtuminen painoon 55 kiloa,kiinteytyminen ja tätä kautta paremmalta näyttäminen, maratonin juokseminen ja kiitettävän tuloksen(2800 m) saavuttaminen Cooperin testissä. Tekisi mieli lisätä tähän vielä 5 leuan vetäminen, mutta sovitaan niin, että se tulee jos on tullakseen, enkat on kolme. Eli aikamoisen sekalaisia tavoitteita :) Minä erittelen ja tarkennan tavoitteita myöhemmin sekä julkistan tarkempaa tietoa siitä, mistä lähdetään liikkeelle.  Nyt minun pitää sulatella sitä, mihin oikeasti olen ryhtymässä ja muutenkin pohtia niitä näitä, ennen kuin saan kirjoitettua hieman täyspäisempää tekstiä :) Tervetuloa mukaan projektiini, lähtölaukaus ammutaan reilu viikon päästä!